Laatuaikaa vuoroin kenenkin kanssa

Tänään rakastuin syksyyn, taas. Siinä on se jokin, joka viehättää.. Kun on pimeää, voi huoletta poltella kynttilöitä. Puissa on uskomaton väriloisto. Toisaalta vesisade, tuuli, niissäkin on oma fiiliksensä. Tuleva talvi vaan luo jotain uhkakuvia. Pimeetä, kylmää. Huh. Mutta täytyy nauttia edellämainituista syksyn tuomista hyvistä hetkistä ja fiiliksistä kun vielä voi!

Rakastuin myös Porvoon vanhaan kaupunkiin, siihenkin taas. Se on kerta kerran perään vain niin hieno paikka. Se on kuin hyvä ystävä, sinne, sen luokse, voi mennä, jos on iloja, jos on suruja, jos on mitä vaan. Sinne voi mennä kavereiden kanssa, mutta siellä voi myös olla yksin. Tänään olin siellä kaverini kanssa. Toivonpahan vain, että en ikinä siihen tulis kyllästymään. Enkä kyllä usko, että se on käytännössä mahdollista. Lempilapseni vanha kaupunki. Omistanhan sieltä sentään puiston.

Vanhaa kaupunkia vois valokuvata ikuisuuksiin asti. Aina löytyy uutta kuvakulmaa, uusia hienoja aitoja, portteja, siltoja, kaiteita, portaita.... Ja niihinhän meikäläinen on tunntetusti hyvinkin heikkona!

Kävin ensimmäistä kertaa kameran kanssa Maarinrannassa, ja rakastuin, linssin läpi. Ihminen voi näköjään rakastua moneen kertaa saman päivän aikana...

 Rakastan elämää,

syksyäkin,

märkää ja tuulista,

enkä päivääkään

vaihtaisi pois!

Kunpa voisin säilöä

tämän hyvän mielen,

jotta jaksaisin

ottaa vastaan

pitkän, pimeän talven!

Kun otsikkona on 'Laatuaikaa', on myös kerrottava, että käytiin lauantaina Repovedellä.. Muut oli siellä toki kauemmin kuin minä, kiersivät reippaat ihmiset jonku ehkä 16km lenkin. Itse aamuvuorosta sinne kauheella vauhdilla kiiruhdin, ikään kuin valmiiseen pöytään, nuotiolle, jotta ees vähän kerkisin mukaan. Mutta sieläkin pääsin viettämään tätä laatuaikaa itseni, ja kamerani kanssa. Siitä paremmasta kamerasta edelleen haaveillen...