Joulu se oli

Joulu tuli, oli ja meni.

Tai eihän se vielä oo menny, mutta.. Ei enää kovin joulusia fiiliksiä oo..

Joka vuosi se on ensin hirveen kaukana, ja sitte, ihan yhtäkkiä, siinä se on, oven takana. Hujaus vain.

Ja niin, yhtä hujaus vain, ni se on taas ohi.

Tykkään sen takia joulusta, että se on yks harvoja hetkiä, että ollaan yhessä, kaikki me.

Koko perhe.

Syödään, pelataan, iloitaan, syödään, juodaan kahvia, syödään, pelataan...

Ollaan yhdessä.

Näin menis monta päivää :)

Olin joulunvietossa aatonaatosta joulupäivään.

Nykyajan pienokaisia <3

Nyt odottelen uutta vuotta. Ja uusia kujeita.

Hetkiä..

Kutsun sitä sosiaaliähkyksi.

Oloa, että nyt just ei jaksa muita ihmisiä.

Koko päivän ollut paljon ihmisiä ympärillä.

Ensin koulussa, sitten töissä.

Töiden jälkeen oma rauha.

Kukaan ei vaadi multa mitään.

Yritys päästä joulutunnelmaan.

Kynttilät.

Joululaulut.

Chailatte.

Ruisleipä.

Kamera,

Jalusta.

Minä itse.

Joskus se on älyttömän tarpeellista.

Hetkeksi pysähtyä omaan itseensä.

Olla vain minä itse.

Kuunnella hiljaisuutta, musiikkia, sitä, mikä milloinkin on hyvä.

Tänään oli näin hyvä.

Jo on syksy!

Joskus elämä vaan on.

Syksyisiä iltoja.

Sumua.

Kotikaupunkia

ja ranta-aittoja.

Iltakävelyitä

hyvää seuraa

kamera mukana

ja hymy herkässä.

Oi onnea!

Minä ikävöin kesää.

Nyt kun ulkona on ihan harmaata, lehdet tippunut puista ja

sataa vettä ja on märkää ja kylmää ja pimeetä, PIMEETÄ,

tuntuu siltä, että jotenkin nyt on sellanen olo, että kun vois nousta siivilleen,

niille metallisille, ja lähteä käyämään jossain.

Katselemassa, miltä aurinko näyttää.

Mulla on niin ikävä kesää.

Aurinko, lämpö, valo.

Mä kaipaan sitä kesän vapaata fiilistä.

Vaikka olikin töitä, ni silti oli vapaa.

Uni ja nukkuminen oli vähän vähemmällä arvostuksella.

Jotenkin on tosi vaikee hyväksyä, että syksy se on.

Vaikka syksyki, tai sen värit, jotain aivan upeeta. Mutta alkaa se väriaika olla ohi.

Tuntu, että kesällä oli paljon enemmän elossa.

Kahvilat, biitsikentät, piknikit, jokirannat, jäätelöt, uimarannat,

ja sama taas uudestaan.

Minä jopa uiskentelin kesällä.

Minä, joka ei oo kolmeen vuoteen ees heittäny talviturkkiaan.

Ja totesin, että ihan mukavaahan tuo on.

Miks lie lopettanu sen sillon joskus junnumpana.

Kesällä voi ihminen vaan olla. Nauttia.

Kesällä ihminen tuntee elävänsä.

Lämpiminä kesäiltoina ihminen tuntee olevansa onnellinen.

Suomen kesä. Minun kesä.

Tän pitäis ehkä olla oodi kesälle. tai jotain.

Mutta odotan siis jo ensikesää.

Elämä tässä ja nyt

Mun elämään on tullu nyt ehkä kuukausi sitte yks tosi iso muutos. Alotin koulun. Opiskelen sairaanhoitajaksi. Kouluun oon halunnu jo parisen vuotta. Ni nyt sitte on motivaatiota, oikeesti! Ainaki vielä toistaseks :D Odotellaan, kunnes tää alkuhuuma menöö ohite, ni mitäs käy sitte. Toivottavasti säilyy ees jonkin sortin innostus!

Nykypäivänä mulla on mielessä vaan anatomia ja fysiologia. Asidoosit ja alkaloosit. Valkosolut ja punasolut. Luut ja lihakset. Tumat ja mitokondriot. Aktiopotentiaalit ja oikeat ja vasemmat eteiset. Systole ja diastole. Kiinnostavaako? Luulen, että lähipiirillä on kestämistä! Ja Kyllä, tentti tulossa. Ja vitsit, se ei tuu meneen läpi. Kaikki, jotka tän lukee, ni tietäköön, että jos tällanen 11. ihme tapahtuu, niin

SE ON KAKKUKAHVIT!

varmasti!

Yövuoropäivitys

On satanut monta päivää.

Toisaalta se ei haittaa, kun oon ollut yövuoroissa.

Oon saanut kodin siivottua.

Sielläkin viihtyy nyt paremmin.

Lupasin kerta itelleni, että

sinä päivänä ku sataa vettä

mä siivoa.

Niin tein.

Mutta kuitenkin

kaipaan jo aurinkoa.

Valoa.

Lämpöä.

Ensi viikolla mulla alkaa vapaat.

Ensi viikolle luvattu

valoa

lämpöä.

Kerron sitten,

kuinka paljon löydän siitä iloa!!!

Kesän satoa

Mistä on ihana kesä tehty?

 Hyvästä seurasta.

Onnellisista hetkistä.

Hetkeen tarttumisista

 Satunnaisista murheista

Lämpimistä illoista

Onnistuneista kahvihetkistä

Niistä on ihana kesä tehty!

Kiitos, ihmsiet!

Sumua vain

Sumun taakse kätkeydyn

ja hetken

saan vain olla.

Ei minulta vaadita mitään.

Tätä hetkeä eläen

ilmaa hengittäen

ja jostakin voimia keräten

kuljen reittejäni

sumussa

ja odotan

kunnes taas olen hetken vahvempi

kohtaamaan huomisen.

Näitä päiviä, näitä hetkiä.....

Jos työttömänä olo olisi aina tällaista, en töihin ikinä meniskään. Harmi vaan, että niin se ei ehkä ole.. Olen työttömänä yhteensä kolme viikkoa, ja työttömyyteni loppuu pian, mutta sitä ennen vietän vielä monta monituista ihanaa aurinkovapaapäivää!! Tuntuu, että ELÄN!!

Balleriinat jalkaan, ja mennä sinne minne nokka näyttää. Siitä tykkään! Usein se tuntuu näyttävän juurikin ylläolevaan paikkaan: Jokirantaan. Laiturille. Rakastan sitä paikkaa! Sinne, laiturille, kenties kuluu kesän aikana sellainen kohta, missä aina olen....

Kolmessa viikossa kerkee tehdä mitä vain. Välillä on pitkä tie edessä, ja määränpäänä kaukaisuus.

On aikoja

jolloin kauas on lyhempi matka

kuin kaikkein lähimmän luo.

Silloin kauas lähtee mielellään.

Mielessään pyytää häntä,

lähintä,

pysymään lähimpänä

vaikka onkin kaukana.

Aikaa olen saanut viettää myös rakkaiden pienten ihmsiten kanssa. Ellu, siellä kaukana!

Jade, Onneksi tässä ihan lähellä!

Ja Luna, myöskin tässä ihan lähellä!

Ison osan ajasta olen vain ollut. Se on ihanaa! Lukea kirjaa, olla piknikillä, jäätelöllä, nauttia, ja yhä vielä peräänkuulutan aurinkoa!! Nauttikaa, ihmiset, sen paisteesta! Itse päätin, että auringon lämmöstä en valita. Pitkän pimeän talven valitin kuinka oli märkää kylmää pimeetä en jaksa... niin NYT sitä en enää jatka. Kesä, aurinko, lämpö!! Miten paljon se mahdollistaa?

Minä, ja dyykattu kirjoituskone. Pitkä oli matka raahata kyseinen vempele autolle, mutta tein sen! Sain sen mistä olen kauan haaveillut! Roskalavalta vielä!

Annan auringon kylpeä kasvoillani

häikäistä

Annoin mielen keventyä kaikesta

talven pimeydestä.

Minä nautin elämästä

enkä antanut minkään häiritä

riemuani

jonka aurinko toi tullessaan.

Minä tarvitsen sinua, aurinko!

Niin. Tällaisia päiviä. Ja jokaisella päivällä oma tarinansa kerrottavana. Siispä, reppu selkään ja kohti uusia seikkailuita! Vielä kerran: NAUTITAAN KESÄSTÄ!

Eräs keskiviikko

Keskiviikon aamutuimakahvihetki.

Meillä oli Ökyaikaisten aamu-unisten kerhon kevätkokous.

Mukana Heli ja Eevert.

Ja Erika ja Ella.

Ja Ella ja Minä. En kovin viisaana.

Mukana omalla tavallaan myös Georgia. Tietämättään.

 Mutta ei ne kaikki muutkaan onneks niin kovin viisaita koko aikaa ollu..

Meillä oli suurenmoinen aamu! Kiitos! Pidetään kohta jo uus kokous!