Pääsiäisen jälkimainingeissa

Pääsiäinen mökillä.

Hyvä porukka. Parempi seura.

Polttareitakin vietettiin.

Tämä morsian on menossa

pian naimisiin,

ja koristelee siinä

kaikelta suojaavaa heijastinliiviä

rakkaalleen.

Tunnelmaa. Se kuului kuvioon

ja sitä riitti!

Näiden ihmisten kanssa kuuluis

jokaisen ihmisen

saada viettää edes pieni hetki elämässään.

Kaikella rakkaudella.

Paremmin jaksan elää elämääni

jos saan sitä jakaa

jonkun kanssa.

Jos tänään jaan sinun kanssasi

olethan, pysythän siinä,

jakaisin parhaat hetkeni,

pahimmat hetkeni

enkä unohtaisi

miten muiden kanssa eletään.

<3

Elän!

Tämänhetkinen elämäntilanne

antaa uudelle kuvamateriaalille niin vähän mahdollisuuksia

että päätin tällä kertaa

muistella vähän vanhoja

ja kertoa teille ajasta jolloin ihminen on

onnellisimmillaan.

Kesästä.

Siitäkin huolimatta ja just siks

kun pihalla on niin pimeä jo.

Annan vastalauseen marraskuulle.

Siinä!

Näiden kanssa!

Vietettiin mun tyttöjen kanssa

tyttöjen iltaa

tuossa yhtenä iltana.

Ja turhaa kenenkään kysyä,

että oliko meillä kivaa!

Fiilisteltiin joulua, pelailtiin,

syötiin herkkuja

ja oltiin

hyvällä porukalla!

Ei aina muista kertoa teille

että te ootte niiiin iso

turvaverkko

tässä elämässä.

Onnellinen saa olla

että ootte!

Kiitos!

Syötiin herkkuja.

Koko illan.

Mutta tyttöjen illassa se on mahollista!

Ja sallittua.

Tässä me ollaan,

kaikki kuus.

Tytöt, tää on teille!

<3

Taidetta, ai että!

Voi että!!

Käytiin tänään retkellä mun työporukan kanssa.

Sattumalta löysin netistä yks päivä tämmösen paikan.

Taidepuisto. Ihana paikka!

Yksityiskohtia.

Mielenkiintosia tarinoita, joka teoksella omansa.

Kekseliäisyyttä, mielikuvitusta.

Olispa nää kuvat edukseen!

Seuraavaksi kuva itse taiteilijasta.

Sirkka Turkki.

 Tämän 'huoneen' tarina oli kutakuinkin niin,

että Pohjanmaalla on sellanen uskomus,

että kun on kaksi kiveä päällekkäin, niin siellä asuu haltija.

Yläkuvassa oleva mökki oli kiven sisällä, ja sen kiven päällä oli toinen kivi.

Taiteilija sanoi,

että kuka menee sisään kiven sisällä olevaan 'huoneeseen', näkee haltijan.

Tästä kuvasta löysin itseni.

Tuolla olisi viettänyt kyllä

tovin jos toisenkin.

Ihana paikka!

Tapahtui kesällä kerran..

Lauantaina olin aamuvuorossa, ja lähdin töistä puoli 2 aikoihin.

Heti, kun pääsin.

Ja sunnuntaina olin tulossa jälleen aamuvuoroon,

mutta siinä välissä oltiin menossa päiväkahville.

Siinäkös jotain ihmeellistä?

Ei muuten, mutta tämä kahvila sijaitsi Laitilassa, Untamalan kylässä.

Vain kolmen tunnin ajomatkan päässä täältä.

Matka oli pitkä, kuuma ja hikinen, mutta mikään ei estänyt meitä menemästä.

Ja henkilökohtainen mielipide on, että se kannatti!

Paikka oli uskomaton! Ihana! Niin idyllinen! En keksi tarpeeksi ylistyssanoja.

Untamalan kylässä, pienen kirkon vieressä.

Paikka oli niin viihtyisä, että olisi siellä voinut olla pitempäänkin.

Kahvila Rullakartiina. Kesäkahvila.

Tämä paikka vei sydämeni.

Princesses!

You are my sunshine

My only sunshine

You make me happy

When skies are gray

You never know, dear,

how much I love you!

Please don't take

my sunshine away!

<3

Vaiheita

Kiireinen.

Se sana ois sopiva luokittelemaan mun viimeaikasta elämää.

Koulu. Reissut. Työt.

Sillon tällön vapaa-aikaki.

Mutta nyt on kesä!! Minun rakas kesäni!

Miten paljon oon kaivannut sitä?! Ja nyt se on täällä!!

Okei, otinhan mä sen varaslähdön kesään: ensin Italiassa mutka, sitte Espanjassa. Nautin! Molemmista reissuista, ja ihan suunnattomasti!

Kamera ollut vähän vähällä käytöllä viimeaikoina.

Pohjosesta en ottanu yhtään kuvaa.

Italiasta.

Yksi ainoista yhteiskuvistamme.

Mökkipääsiäisestä.

Siinä me ollaan, koko porukka. Meillä oli onnistunu pääsiäinen.

Kaikesta huolimatta.

Espanja.

Likaisesta ikkunasta huolimatta auringonnousu on mahtavaa katottavaa!

Saatat pystyä aavistamaan sen lähtemisen fiiliksen. Se on mahtava!

Rantaviivaa pitkin kävely. Ei oo sen voittanutta!

Kirjaimellisesti palmun alla. Lämpö, valo, aurinko.

Ihmisen elinehdot!

Ja edelleen, yksi harvoista tämän reissun yhteiskuvista.

Meillä oli niiin kivvaa!

Ja sitten. Kotona. Kesällä.

Jotta elämä maistuisi

elämisen arvoiselta

on minun

uskottava unelmiini

unelmoitava

ja sitten haaveiltava.