Jos työttömänä olo olisi aina tällaista, en töihin ikinä meniskään. Harmi vaan, että niin se ei ehkä ole.. Olen työttömänä yhteensä kolme viikkoa, ja työttömyyteni loppuu pian, mutta sitä ennen vietän vielä monta monituista ihanaa aurinkovapaapäivää!! Tuntuu, että ELÄN!!
Balleriinat jalkaan, ja mennä sinne minne nokka näyttää. Siitä tykkään! Usein se tuntuu näyttävän juurikin ylläolevaan paikkaan: Jokirantaan. Laiturille. Rakastan sitä paikkaa! Sinne, laiturille, kenties kuluu kesän aikana sellainen kohta, missä aina olen....
Kolmessa viikossa kerkee tehdä mitä vain. Välillä on pitkä tie edessä, ja määränpäänä kaukaisuus.
On aikoja
jolloin kauas on lyhempi matka
kuin kaikkein lähimmän luo.
Silloin kauas lähtee mielellään.
Mielessään pyytää häntä,
lähintä,
pysymään lähimpänä
vaikka onkin kaukana.
Aikaa olen saanut viettää myös rakkaiden pienten ihmsiten kanssa. Ellu, siellä kaukana!
Jade, Onneksi tässä ihan lähellä!
Ja Luna, myöskin tässä ihan lähellä!
Ison osan ajasta olen vain ollut. Se on ihanaa! Lukea kirjaa, olla piknikillä, jäätelöllä, nauttia, ja yhä vielä peräänkuulutan aurinkoa!! Nauttikaa, ihmiset, sen paisteesta! Itse päätin, että auringon lämmöstä en valita. Pitkän pimeän talven valitin kuinka oli märkää kylmää pimeetä en jaksa... niin NYT sitä en enää jatka. Kesä, aurinko, lämpö!! Miten paljon se mahdollistaa?
Minä, ja dyykattu kirjoituskone. Pitkä oli matka raahata kyseinen vempele autolle, mutta tein sen! Sain sen mistä olen kauan haaveillut! Roskalavalta vielä!
Annan auringon kylpeä kasvoillani
häikäistä
Annoin mielen keventyä kaikesta
talven pimeydestä.
Minä nautin elämästä
enkä antanut minkään häiritä
riemuani
jonka aurinko toi tullessaan.
Minä tarvitsen sinua, aurinko!
Niin. Tällaisia päiviä. Ja jokaisella päivällä oma tarinansa kerrottavana. Siispä, reppu selkään ja kohti uusia seikkailuita! Vielä kerran: NAUTITAAN KESÄSTÄ!
