Enkelityttöjä, pikkusiskoja

Kun heräsin yövuoron jälkeiseen elmään, ajelin Heponiityntielle, porukoitteni luokse, ja voi, kuinka nautin, kun sain kuvata pikkusiskojani, jotka oikein pyysivät päästä kuvaan!! Pukivat ite mekot päälle, ja mun tehtäväks jäi näyttää niille paikat missä olla ja näpätä kuvat. Tässä muutamia esimerkkejä.

Onnellista, onnellista

Nyt täytyy kyllä kaikille kuuluttaa, että mun yks unelma on nyt toteutunu!!! Oon hommannu oman, ikioman järjestelmäkameran!! Oon antanu sille nimenki. Niin pitkään oon oottanu että moisen saisin, ni kyllä nyt kameralla silloin nimi täytyy olla. Sen nimi on Armas.

 Paljon on vielä opittavaa, mutta harjoitushan tekee mestarin.. Mä vielä opin, ees vähän!

 Voisin kuvata syksyä päivät pitkät. Toisaalta, niin kait mä vähän teenki. Mutta se on eräänlainen selviytymiskeino tästä päivien pitenemisestä ja pimenemisestä.

 

Nyt on helppo olla onnellinen.

Laatuaikaa vuoroin kenenkin kanssa

Tänään rakastuin syksyyn, taas. Siinä on se jokin, joka viehättää.. Kun on pimeää, voi huoletta poltella kynttilöitä. Puissa on uskomaton väriloisto. Toisaalta vesisade, tuuli, niissäkin on oma fiiliksensä. Tuleva talvi vaan luo jotain uhkakuvia. Pimeetä, kylmää. Huh. Mutta täytyy nauttia edellämainituista syksyn tuomista hyvistä hetkistä ja fiiliksistä kun vielä voi!

Rakastuin myös Porvoon vanhaan kaupunkiin, siihenkin taas. Se on kerta kerran perään vain niin hieno paikka. Se on kuin hyvä ystävä, sinne, sen luokse, voi mennä, jos on iloja, jos on suruja, jos on mitä vaan. Sinne voi mennä kavereiden kanssa, mutta siellä voi myös olla yksin. Tänään olin siellä kaverini kanssa. Toivonpahan vain, että en ikinä siihen tulis kyllästymään. Enkä kyllä usko, että se on käytännössä mahdollista. Lempilapseni vanha kaupunki. Omistanhan sieltä sentään puiston.

Vanhaa kaupunkia vois valokuvata ikuisuuksiin asti. Aina löytyy uutta kuvakulmaa, uusia hienoja aitoja, portteja, siltoja, kaiteita, portaita.... Ja niihinhän meikäläinen on tunntetusti hyvinkin heikkona!

Kävin ensimmäistä kertaa kameran kanssa Maarinrannassa, ja rakastuin, linssin läpi. Ihminen voi näköjään rakastua moneen kertaa saman päivän aikana...

 Rakastan elämää,

syksyäkin,

märkää ja tuulista,

enkä päivääkään

vaihtaisi pois!

Kunpa voisin säilöä

tämän hyvän mielen,

jotta jaksaisin

ottaa vastaan

pitkän, pimeän talven!

Kun otsikkona on 'Laatuaikaa', on myös kerrottava, että käytiin lauantaina Repovedellä.. Muut oli siellä toki kauemmin kuin minä, kiersivät reippaat ihmiset jonku ehkä 16km lenkin. Itse aamuvuorosta sinne kauheella vauhdilla kiiruhdin, ikään kuin valmiiseen pöytään, nuotiolle, jotta ees vähän kerkisin mukaan. Mutta sieläkin pääsin viettämään tätä laatuaikaa itseni, ja kamerani kanssa. Siitä paremmasta kamerasta edelleen haaveillen...

Helsingistä Tukholmaan ja takaisin

Tänään koitti kotiinpaluu reissultani Tukholmasta. Lähettiin maanantaina, tultiin tänään eli keskiviikkona. Reissu oli kyllä mahtava! Tollasetki, pienet poishypyt arjesta ja normaaliympyröistä, piristää niin paljon ja antaa kaivattuja voimia arkeen. Suosittelen!!

Hotelli oli positiivinen yllätys. Rahallisista syistä valittiin kolmen tähden hotelli, ja meitä odotti todella sen arvoinen huone, ellei parempikin (melkein sviitti!:) )

Reissun aikana harrastimme oikein tosissamme näyteikkunashoppailua! Mielestäni jokainen liike voisi ottaa mallia tästä näyteikkunasta: ajatus mukana, ja rohkeasti värejä!

 Kyseisessä kaupassa oli lisäksi asetettu todella hienosti tuotteet esille, ja myös siitä voisi mielestäni ottaa oppia.

Olin positiivisesti yllättynyt, sillä Ruotsista löytyi värejä paljon enemmän kuin Suomesta! Allekirjoittanuthan lähes hengittää värien kautta.. ;)

Matkamme miltei päätarkoitus oli päästä käymään Gudrun Sjödenin liikkeessä. Mukaan ei tarttunut muuta kuin kuvastot, mutta niilläkin selvitään jo pitkälle! Jälleen näyteikkunashoppailua ja esillepanon ylistämistä!

 Reissu oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut, ja mieli halajaa jo uusille matkoille! Kiitos mukanaolleelle!

Yökyöpelinä

Yötöissä tämä ihminen yrittää itseään piristää.. Kesken iltamien piti yhen lähteä puurtamaan, ahertamaan, tekemään töitä. huh. voi vääryyttä, voi epäinhimillisyyttä. Mutta tässä muutamia esimerkkejä, miten saa yön  kulumaan nopeammin..

  

Kutimet. Ne on tätänykyä, syksyn tultua, kova sana meikäläiselle. Kuvassa on mekontekeleeni, johon langat ostin jo joskus viime lopputalvesta ja nyt vasta valmistuu kenties joskus..  

Kirje. Mikä voi päivää piristää enempää kuin ihan aito, etanapostilla tullut kirje! Perjantaina kun olin lähdössä kotoani liikkeelle, niin oli se kuuluisa ujo postipoika kantanut mulle sellasen. Se ei tietenkään ollut kyseiseltä postipojalta, mutta eräältä rakkaalta ystävältäni.. Siispä, täällä yövuoroissa kun on aikaa, päätin vastata pikaisesti, sillä vastaaminen tuppaa yleensä jäämään ja taas jäämään..

Lisäksi ajattelin leipoa porkkanamuffinseja.

 Tuumasta toimeen ;)

Paahtimossa, lempparikahvilassani oli kerran sellasia, todella, TODELLA maukkaita muffinseja. Ne vei kielen mennesään. 

 

 Tässä kuvia myös sieltä Paahtimosta. Katso, ihastu, ja tule kanssani kahville! :)

Oon ite jo monta päivää aikonu sinne mennä, mutta viimeks ku oli mahollisuus ni nukuin onneni ohitse: heräsin vasta 17:15, ja työt alkoivat klo 20:15, ja kutsu kävi pelastamaan eräs ystäväni pulasta, joten kahville en kerennyt..      Mutta ehkä joskus taas!

Syksyn jäljillä

Oon yrittäny pikkuhiljaa hyväksyä sitä, että enää ei oo kesä. Juosta kameran kans syksyn perässä, yhtä nopeesti kuin aika. Kaikki nämä kuvat on otettu mun työpaikalta, silloin tietenkin, kun on ollut sopiva sauma. 

Elikkäs, tässä käsitykseni syksystä.

Aloitin tämän taas, blogin kirjottamisen. Onhan mulla tuo toinenkin blogi, missä julkasut on pääasiassa runoja. Muutama kuvaki sielä saattaa olla. Mutta kaipasin sittenkin tätäkin, jotain, missä voin kirjottaa muutakin. Joten, sanompas itselleni: tervetuloa takaisin! :)