Tänä talvena olen erityisen paljon iloinnut PLUSSAKELEISTÄ kaiken sen megapakkasen jälkeen. Vesisateesta, pisaroista ikkunassa, ja PIENENEVISTÄ LUMIKINOKSISTA. Jotka ikävä kyllä ovat taas kasvaneet suureksi, ENTISTÄ SUUREMMIKSI. Tahdon jo kesän.
Syy tähän on yksinkertainen: En saa mennä pulkkamäkeen. En saa nauttia talven riemuista. Luistelemassa kerran kävin, mutta en uskalla uudestaan. Niskani eivät vielä kestä sitä. En uskalla riskeerata. Vaikka yleensä ajattelen, että riski se on se mikä kannattaa, niin tässä asiassa olen ERITYISEN varovainen.
Kuitenkin, eräs ilta, tai taisi olla jo iltayötä tämä, lähdin kavereiden kanssa pulkkamäkeen. En vain itse laskenut. Mieli teki hurjan paljon tuntea se vauhti ja viima kasvoilla, mutta.. PLÄÄH! Olen täysin väsynyt jo tähän ainaiseen varomiseen!! Minun osani silläreissulla oli VALOKUVATA. Leikin siis Armaani(lue: kamerani) kanssa koko sen ajan, kun muut laskivat mäkeä.
Kaiken tämän talvivastarinnan keskellä nautin, kun on aurinkoisia päiviä. Niistä imen itseeni voimaa jaksaa taas ne hetket, kun elämä ei taas tunnu miltään.
Tämä rakennus, se on ollut monien päivieni pelastus, ja tulee sitä toivottavasti vielä kauan ja monesti olemaan!!! Paahtimo! (Olen sitä ennenkin tässä blogissa hehkuttanut)
Kauniina (KEVÄT)päivänä, kun aurinko paistaa, otan korvanapit ja puhelimen, lompakon, kameran, ja lähden kävelylle. Suuntana toden näköisesti ensin Porvoon vanha kaupunki, ja kävelylenkin päätteeksi ihana Paahtimoni. Täydellisiä (KEVÄT)päiviä ne on!
Nyt suunnittelen reissua jälleen kohti Lumijoen-kotiani, viikonlopuksi sinne! TVT, eli TaVataanTaas! :-)
