Lunta puiden oksilla, eikä auringosta (varsinkaan iltasin) välähdystäkään. Näinä hetkinä tuntuu, että koko elämä on mustaa. Yhtä mustaa kuin ulkona vallitseva pimeys. Näinä hetkinä on osattava, pystyttävä etsimään elämästä ne ilot.
Esimerkkinä iloinen rivi muumitikkareita: puuttuvat talven värit! =)
Tai iloinen kahvihetki ystävien seurassa:
Vielä, kun saa kahvilasta suklaakonvehdit kaupanpäälle! Kyllä meitä nyt hemmotellaan!!
..Suklaasta puheen ollen.. Mikäs sen parempi ateria, kun suklaapiirakan päällistä (siis sulaa suklaata) ja kahvia.. Niillä mennään elämässä taas monta hetkeä eteenpäin!!
..Suklaasta puheen ollen.. Mikäs sen parempi ateria, kun suklaapiirakan päällistä (siis sulaa suklaata) ja kahvia.. Niillä mennään elämässä taas monta hetkeä eteenpäin!!
Minäkin, kaikessa epämusikaalisuudessani, nautin, kun saan pianoa pimputella. Keskittyä täysin johonkin muuhun kuin omiin ajatuksiin. Miten vapauttavaa se onkaan!
Ja sitten vielä... Miten onnellinen voi iso ihminen olla, kun saa vieraaksi toisen, pienen ihmisen!
En tahtoisi näyttää,
en,
miten syvästi iloitsen,
miten pienistä,
pienistä seikoista
voin olla iloinen!
-Aale Tynni-
Näiden sanojen myötä toivotan meille kaikille talven jatkoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti