... kallio oli täynnä sitä itteensä, ja paikkaa piti vaihtaa täti tättähäärän toimesta..
... kun vietimme limanuljaskapäivää, jolloin tukka oli likainen ja jalassa tuulihousut ja elämä oli niin kivvaa likasesta tukasta huolimatta..
... kun pystyi maata Emäsalon sillalla etsien kesätaivaalta tähtiä..
... kun oli kesä, ja lämmin, ja Porvoon jokiranta, ja kahvit, ja jätskit..
... kun askel oli kevyt Naantalissa..
... kun saatiin aurinko vihdoin esille, päästiin vanhaan kaupunkiin kuvaamaan..
... kun vietiin serkkutyttö Koitelinkoskelle kuvaamaan ja muistoja verestämään..
... ja samalla itsekin vähän kuvailtiin..
... kun pelattiin Showtimea, ja naurettiin, naurettiin ja naurettiin!..
... kun mentiin luistelemaan Olympiastadionille, eikä nähtykään Niinistöä ja oli silti kivaa!..
Muistatko, kun uskalsimme
lähteä matkalle.
Tunteneet emme tietä,
polkuja perille.
Muistatko, kun innostuimme
tutkimaan ihmeitä,
jäniksen jälkiä, jäätä,
perhosen siipiä?
Muistatko, kun rohkenimme
itsemme unohtaa,
annoimme sateiden tulla,
tuulien puhaltaa?
Muistatko? Lähdetään vielä.
Kuuletko kutsun sen?
Vielä on tallella jossain
salaisuus lapsuuden.
-A-M Kaskinen-
